Galleria

 Ohje aluksi: napsauttamalla kuvaa terävästi saat sen suuremmaksi. Paluu mm. selaimen nuolella.

Yllä: ”Uusi-Karjalan perhe” Eeva ja Jussi Karjalan perhe Tertun ja Kauko Runnakon häissä 1950 Alavuden Länsipuolen Maamiessseuran talolla Alavuden Keskikylässä. Eturivissä vasemmalla Seija  (myöh. Grönlund, 27.8.1943-24.4.1994), isä-Jussi (24.2.1902-28.6.1973), Mauri (19.11.1944-26.6.2004), äiti-Eeva(7.2.1911-15.10.1992), Mauno (7.12.1947), Terttu (ao. päivänä Runnakko (16.6.1931), Kauko Runnakko (25.2.1926-9.9.2017),Kaarina (myöh. Pikkusaari, 22.1.1942), takana vas. Paavo (14.6.1932-4.11.2003), Jussi (9.10.1934-26.2.2015), Martti (12.5.1936), Ritva (myöh. Osanen, 6.12.1937) ja Hellevi (myöh. Järvi, 23.3.1939-23.6.1976).

Kihloissa0003

 

Tämän kihlajaiskuvan otosta oli ehtinyt kulua runsas kaksi vuosikymmentä, kun sisaruksista vanhin vakiintui perustamaan omaa perhettään.

Nuo kaksi vuosikymmentä toimeentulohuolineen ja sotineen koettelivat monin tavoin tätäkin perhettä.

 

 

 

Eeva-äiti ystävineen 80-vuotiaana 7.2.1991

Ohessa Eeva-äiti ystävineen 80-vuotissyntymäpäivän aikoihin 7.2.1991. Työntäyteisen elämäntyön puitteissa on hän ansainnut tämän harvinaisen lepohetken.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Yllä:Uusi-Kajalan väen koti 1950-luvun alkupuolella (huom. peilikuva; vasemmalla eteläpääty).             Talo rakennettiin aivan 1930-luvun alussa, syvän laman koihin. Kivijalka on sementtivaluinen, mutta tuskin sisältää pätkäkään terästä, vain kiviä täyteenä. Sokkelin halkemilta ei tietenkään ole vältytty.Talossa on tupa ja kaksi pientä kamaria. Pirtin lattian alla on perunakellari, jossa säilytettiin tietenkin myös juurekset ja marjapullot. Käynti sinne tapahtui lattialuukun kautta. Porstuasta pääsi vintille, jossa ei ollut huoneita, mutta kesäisin me tapasimme lapsina nukkua siellä tai aitassa, joka on näköjään kuvanoton hetkellä juuri rakenteilla. Oikealla näkyy kahden kuorma-auton talli ja jatkeena sauna- ja navettarakennus. Aitan ja talon välistä näkyy liiteri-latorakennuksen päätyosa. Eeva-äidin silmäterä, puutarha pensaineen näkyy etualalla. Tila on nyt (2013) Ritva-sisaremme pojan Hannu Osasen omistuksessa. Hän on rakentanut omin voimin täysin talviasuttavan, hyvin varustetun ”kesämökin” ja tilavan ulkorakennuksen oikealla puolella näkyvän, puretun ulkokatoksen paikkeille. alavus           Uusi-Karjalan pihapiiri värikuvassa edellistä kuvaa myöhemmältä ajalta. Me lapset näimme maailman ensi kertaa Uskalin Tiila-mummon avittamina tuossa oikeanpuoleisen nurkkauksen kammarissa. Jussi-veljen tekemän väkkärän asennosta voi päätellä, että tuuli kävi lähinnä kaakkoispuolelta. Eeva-äiti (oik.) ystävänsä Aino Sepposen kanssa 1920-luvun lopulla.

Eeva-äiti (oik.) ystävättärensä Aino Kustaa Vernerintytär Suoranta (os.Sepponen, 1914-2001) kanssa joskus 1920-luvun lopulla Allasjoen rantakivillä

 

 

 

 

Alla: Isäni vanhemmat Tuomas Tuomaanpoika Karjala (17.4.1875-11.9.1922) ja Sanna Liisa Juhontytär Karjala os.Koivuniemi (10.5.1880-26.5.1904). Vasemmassa kuvassa isäni (24.2.1902-28.6.1973) lapsena ja oikealla nuorena miehenä. Sanna Liisa Koivuniemen, Karjalan elämä päättyi toisen lapsen synnytysvaivoihin 1904. Säilyneen, vuonna 1896 saamansa raamatun kansille Sanna oli kirjoittanut 4-vuotiaana kuolleen Saimi-siskonsa 1895-1899) muistolle osoitetut säkeet: ”Saimi on nyt tallella, hän luona Herran. Suo Jesus, että mekin myös sinne saamme tulla kerran. Voi kuinka hauskaa on täälä ajassa, kun Saimi on Isän luona Taivaassa”

 

 

Yllä: Karjalan talo Alavuden Taipaleenkylän ja Kontiaisten puolimatkassa matalahkon töyrään päällä. Noin 1840 alkoi tilan raivaus mäkipelloiksi talon ympärille ja kydön puolelle alavammalle maalle jatkuen 2000-luvulle tultaessa 5 haltijaparin ja heidän lastensa voimin. Ennen vuotta 1880 oli torppa lunastettu Kivistöstä itsenäiseksi tilaksi. Jo 1900-luvun alkupuolella talosta riitti maata kahdelle muulle talolle (Viljo ja Lambert Hellinen), jotka kaikki kykenivät elättämään melko runsaslapsiset perheet. Tässä Jussi, Tom ja Evert Karjalan ja sisarien Etlin (myöh. Vehkamäki) sekä Effin (myöh. Rintala syntymäkoti on 2000-luvun alun kuosissa. Jussi muutti pikkulapsena nuorena kuolleen äitinsä syntymäkotiin Koivuniemeen (kuva tuonnempana) mumminsa ja ukkinsa hoiviin. Veljekset Onni ja Heikki Karjala kaatuivat talvisodan-viimeisinä päivinä. Tom muutti aikanaan Kanadaan ja Evertistä tuli talon isäntä. Kahdesta Karjalasta lohkotusta talosta tuli Tuomas Tuomaanpojan (1875-1922) uuden vaimon em. poikien perheiden koti. Karjalan talon nykyisenä haltijana on maanviljelijä-emäntä, metsätalousinsinööri Päivi Karjala. Talon ja sukuhaaran nimi perustuu siihen, kun paikalla laidunnettiin ennen talon perustamista Kivistön karjaa, mikä kuvaa hyvin sitä, miten tuohon aikaan sukunimen muotoutuminen saattoi tapahtua, kun Suomessa ei ollut vielä sukunimilakia. Karjalasta Koivusaloon

Ilmakuvassa näkyy osa Karjalan ympärille levittäytyvistä mäki- ja suopelloista. Hiukan päärakennuksesta vasempaan Taipaleenkylä-Kontiainen tien takana on Hellisen (isännät: Viljo,Veikko)päärakennus. Aivan vasemmassa yläkulmassa erottuu hiukan  Koivusalon talo (1.isäntä Tuomas Salomoninpoika Saarjärvi, (1911-2002) ja sen takaisen metsikön takana on Uusi-Karjalan pientilan rakennukset. (kuva: Aarno Isomäki, Ähtäri) Hellisestä Kivistönmäen taakse

Tultaessa edellisessä ilmakuvassa näkyvää Kontiainen-Taipaleenkylä tietä noin 400 metriä länteen, saavutaan kallioisen metsän jälkeen tämän valokuvan aukiolle. Siitä näkyykin ”Äimäkylää” (=haukkumanimi) paljon enemmän. Etualalla Karjalan talosta Lambert Helliselle (1904-1976)  erotettu osatila, jonka seuraava isäntä oli Paavo Hellinen (1933-2002). Pian metsikön takana on entisen Värkkälän, nykyisin Jokelan (isäntänä Reino Jokela) pihapiiri. Sen jälkeen tullaankin Kivistönmäelle (Eero ja Matti Kivistön perik.). Yllä näkyy lapsuudestani muistorikas Vähä-Allasjärvi. Sen ja Iso-Allasjärven väliselle kannakselle hakeutuivat 1600- luvun loppupuolellaTaipaluksen esivanhemmat.. Niinhän se meni, että Kivistö raivattiin ja muodostettiin Taipaluksen osatilana; ensimmäinen emäntä oli Taipaluksen tytär Maria Joosepintytär (1762-1819) ja vävy Tuomas Mikonpoika Saukko (1756-1810). Karjala Kivistön osatilana, ensin torppana, sitten Tuomas-talollisten raivauksien kohteena on palvellut  suvun väkeä yli viiden sukupolven ajan. (kuva: kuten edellä)

Karjalan ensimmäinen talo säilytettynä muuntuneena aitta- ja varastokäyttöön. On palvellut 2000-luvulle tultaessa 170 vuotta ja on toivottavasti kunnossa vielä ainakin saman verran vuosia eteenkin päin.

  http://www.marttikarjala.net/wp-content//uploads/2012/10/Evert-ja-Sylvi-Karjalan-perhe-sekä-Evertin-vanhemmat.htm

Yllä:  Sylvi (os. Männikkö ja Evert Karjalan perhe n.1962; edessä Sylvi (29.8.1912), Esko /(18.12.1953), Evert (29.10.1910), takana vas. Tuomas (26.7.1937), Liisa (myöh. Kari, 22.10.1944), Kalevi (13.11.1938), Leena (myöh. Pirhonen, 6.10.1946) ja Onni (1.3.1941).

Alla olevassa kuvassa Evert Karjalan sisaret Etli (vas, myöh.Vehkamäki) ja Effi (myöh. Rintala) vuonna 1933 Karjalan pirtin takan edustalla (naisten puolella) askareissaan. Kuvaajana toiminut Viljo Vehkamäki valitsi Etlin emännäkseen.(napsauta kuvaa suuremmaksi) Elti ja Effi 1933 askareissa         tomi-seta

 

 

 

 

 

Tomi-setä saapui 22 vuotiaana Kanadaan 8.8.1926 (Quebec,  Metagama – laiva). Hänen oli tarkoitus mennä lännelle kuten niin monien Amerikkaan muuttaneiden tapana oli. Kävi kuitenkin niin, että hän juuttui Montrealiin, toimi siellä elämänsä kirvesmiehenä ja piti kotonaan pienimuotoista majoitustoimintaa. Kun jussi-veli muutti 50-luvulla Kanadaan oli luonnollista, että hän majoittui aluksi setänsä luokse. Niinpä hänkin teki elämäntyönsä Montrealin ympäristössä ja mitä ollakkaan, seurasi ammatillisesti setänsä jalanjälkiä. Niin voidaan sanoa, että ”Karjalan miehet ovat rakentaneet Montrealia”. Talvisodassa kaatuineiden veljesten Onni ja Heikki Karjalan viimeisen saattomatkan alku Karjalan pihasta. Veljekset Jussi ja Viljo Hellinen suitsissaa.-001

 

Kaikki eivät rakentaneet enää kotomaataan. Talvisodan Vuosalmen raskaissa torjuntataisteluissa kaatuivat veljekset Heikki ja Onni Karjala monien muiden alavutelaisten isänmaan vapauden puolustajien tavoin. Tässä kuvassa Jussi Karjala ja Viljo Hellinen lähdössä omaisten kanssa saattomatkalle Alavuden sankarikumpujen äärelle. Tällä hetkellä Evert-veli on omaistensa tietämättömissä, mutta tosiasiassa toipumassa haavoistaan selviytyen rintamatovereidensa rohkeiden etsintöjen avulla jatkamaan esivanhempiensa uurastusta kotitilallaan. Suvun piirissä sotien uhraukset olivat suunnattomat koskettaen kasautuneesti samaa perhepiiriä.  Niinpä Heikin ja Onnin serkukset Jaakko (1914-1941) ja Heikki Isomaa (1908-1940), ja isäni serkut Eino Kahra (1922-1944) ja veli Vilho Kahra (1917-1944) lepäävät samojen sankarikumpujen povessa. Isomaan talosta kaatui lisäksi Karjalan veljesten 3.serkku Salomon Isomaa (1914-1940).  Seitsemän nuoren miehen menetys samasta sukupiiristä pysäyttää usein vakaviin ajatuksiin siitä, mitä se oikeudenmukaisuus ja velvollisuus oikein ovat.

 

Karjalan_sisarukset – Sofia ”Sohvi” Hellisen (os.Kuotesaho, 1878-1941) ja Tuomas Karjalan kaksi yhteistä tytärtä Etli, (myöh.Vehkamäki, 1913-1993) edessä vas. ja Effi (myöh. Rintala 1920-1990), juurivihityn aviomihensä Viljo Rintalan (Kuortane 1918-1975)rinnalla. Hänestä vasemmalla Sohvin tytär Vilina Hellinen (myöh. Nisula,1902-1987) aviomies autoilija Juho Nisula (1900-1960).Takana vasemmalta aviopareittain Etli-tyttären aviomies Viljo Vehkamäki (1909-1983), Evert (1910-1980) ja Sylvi Karjala (os.Männikkö 1912-2010), Lambert (1904-1976) ja Lyydia Hellinen (os.Järvinen 1910-1998), Viljo (1900-1987) ja Anni Hellinen (os. Kivistö 1901-1992) sekä Jussi (1902-1973) ja Eeva Karjala (os.Nisula 1911-1992).

PerheNisula

 

 

 

 

 

Äidin sukua          Tämä vanha kuva on arviolta vuodelta 1908. Siinä nuorin Heikki, Henry * Albert (1903-1986,Kanada) on ehkä 5-vuotias. Hän seisoo äitinsä Maria Matintytär Nisulan (os.Filppula, 1865-1945) ja isänsä Jaakko Eliaksenpoika Nisulan (ent. Niemi, 1865-1949) välissä. Muut lapset vasemmalta Eino Akseli (1902-1979), Elma Aleksandra (myöh.Pohjasniemi), Impi Sanna   (Takala ,1890-1946), Maria Kustaava (Taipalus, 1888-1959), Jaakko Svante (1894-1981) ja Juho Viljam (1900-1960) . Lapsista vanhin Senia Katrina (Sepponen 1887-1959) oli tuolloin muuttanut Amerikkaan (1906) ja Eeva-äitini (Karjala 1911-1992) ei ollut vielä syntynyt. Kuva on otettu Nisulan päätalon puutarhan puolella. Tuparati hahmottuu taustalta vasemmalla (kuvan om. Matti Takala). )

 

 

 

 

 

 

 

Tässä kuvassa (ylh.) perhe on koossa arviolta vuotta aikaisemmin eli 1907.  Jaakko on vanhimpana asettunut niittokoneelle, mikä enteilee hänen tulevaa elämäntehtävää, toimia isännyyden jatkajana. Muut veljekset vasemmalta Heikki, Eino ja Juho sekä tyyttäret oikealta Elma, Impi ja Maria. Kuvaan on sijoitettu tuon ajan edistystä kuvaavat kohteet; niittokone ja polkupyörä. Tiettävästi Taipaleenkylän monellakaan taloilla ei vielä vuosisadan alkupuolella ollut niittokonetta. Perimätiedon mukaan mm. Tuomas Karjala kävi urakoimassa omien niittojen lisäksi monien talojen pelloilla jopa omaa terveyttään heikentäen.

 

Mäkyysestä180-1

 

 

 

 

Yllä: Maria (os.Filppula, 1865-1945) ja Jaakko Nisulan (18651949) perhe lastensa puolisoineen n.vuonna 1930  Mäkysen talon edustalla.  Vasemmalta äitimme Helli Eeva (myöh. Karjala 1911-1992),  Heikki, Henry  (1903-1986, muutti  Kanadaan , jolloin puoliso Lyyli Hannila (ei kuvassa), toisena takarivissä Eino (1902-1979) ;edessä puoliso Hilda Lehtola (1905-1986),  Juho (1900-1960); edessä puoliso Vilina Hellinen (1902-1987), seuraavana. edessä Elma Nisula (1898-1970); takana puoliso Eino Pohjasniemi (1904-1969), Jaakko Jaakonpoika (1894-1981); edessä puoliso Saima Palomäki (1902-1992), edessä Impi Nisula (1890-1946); takana puoliso Juho Takala (1877-1943) ja .ärimmäisenä oikealla riukuvarsisaappaissa Heikki Taipalus (1889-1960) ja puolisonsa .aria Nisula (1888-1959). Edessä istumassa Maria Matintytär (1865-1945) ja Jaakko Eliaksenpoika (1865-1949)  (Kuvassa erikseen tuonnempana perheen vanhin tytär Senia (1887-1959,  oli  ollut kuvaa otettaessa jo kauan eli v:sta 1906  USA:ssa, Kaliforniassa). Kuvaus on tapahtunut ilmeisesti sen muistoksi, kun Heikki lähti samoihin aikoihin Kanadaan.

 

 

Hannilasta Niinpä edellisen kuvan väki oli kerääntynyt Hannilan talon seinustalle 30.3.1930. Lyydia,”Lyyli” Nisulan (os.Hannila, 1905-1992) ja Heikki, ”Henry” Nisulan 1903-1986) vihkiäisten merkeissä. Toki Hannilan väkeä oli mukana, morsiamen vierellä Kreetta Erkintytär Hannila (os. Asunmaa, 1866-1942) ja talon isäntä Juho Kaaponpoika Hannila (1864-1940) (klikkaamalla vaikka useampia kertoja kuva selkeytyy.

 

 

Nisulat52

 

 

 

 

 

 

 

 

Vuoteen 1952 mennessä Lyyli ja Henry Nisulan perheen lapset olivat osa aikuisia toiset teini-iässä. Vasemmalta Paul, Sonja (myöh.Pursiainen), vanhemmat Lyyli ja Henry, Elsie (myöh.James) ja Albert ja edessä Eeva (myöh. Whitehead).

 

img041

 

 

 

 

 

Alavuden Taipaleen kansakoulu aloitti 1919 Keskikylän Ristilässä ja sen jälkeen  1920 lukien Eeva-äidin lapsuudenkodissa Mäkyysessä.  Lukuvuoden 1923-24 valmistui oma koulurakennus, jonka eteläpäädyn portaille on ryhmittynyt sen aikaiset (lukuvuosi arviolta 1925) oppilaat.(koulun perustamisvaiheet, lehtijuttu 1955,Kalle Väre,  FB,Anneli Liikala) . Koulun perustamisen puuhamiehiksi nimetään talolliset Matti Rissa, Jaakko Nisula, Heikki Heikkilä, Matti Taipalus ja Heikki Valli.

Eeva-äiti (1911-1992) kuvassa lettipäisenä 14-vuotiaana vierellään Maria-sisarensa tytär Siiri Taipalus, Palomäki (1913-1961). Siirin veli Matti O. Taipalus (1914-1999)äärimmäisenä oikealla. Myös Keskikylän Rissasta on tytär Ida (1916-2011) päässyt opintielle (kolmas vasemmalta). Opettajan takana Salomon Taipalus (1915-2003), opettajasta oikealla Heikki Autio, Koskimäki (1914-1996) ja Onni Kulmala (1913) Näin Kalle Vären koulukkaina on tässä kahdesta sukupolvesta. Kolmannen ja neljännen sukupolven opetettavat tulivat Kallen ja Tyyne Väreen huomaan sitten aikanaan. Eeva-äitimme sai siis kouluopetusta aivan ensimmäisten joukossa siitäkin päätellen, koska hänen isänsä Jaakko Nisula antoi omistamansa Mäkyysen tilat koulun käyttöön. Hänen lukuharrastuksensa säilyikin sitten koko elinajan vireänä.      Isä-Jussi äitiä 10 vuotta vanhempana sai opetusta kiertokoulussa. Kyllä hänkin seurasi asioiden kulkua lähinnä sanomalehtien ja radion kautta. Molemmilla oli hyvä käsiala. Tosin isä-Jussin kirjalliset työt jäivät lähinnä nimikirjoitusten ja muiden pakollisten tekemisten varaan.

Tähän sopii lainaus presidentti Mauno Koiviston Juho-isän kirjeestä pojalleen kotirintamalta 13.8.1944. ”On oikein mukavaa, kun tälläkin tavalla voidaan tietoja ja ajatuksia vaihtaa. Kyllä se kirjoituksen taitokin on erinomaisen suuriarvoista, kun sentään minäkin olen niin paljon päässyt siitä nykyaikaisesta sivistyksestä osalliseksi, että kans jollakin tavalla kykenen ilmaisemaan ajatuksiani paperin päälle.  Sillä eivät minun vanhempaiseni kyenneet edes yhtään kirjainta kirjoittamaan ja kuitenkin elivät aikansa elämässä, tuntematta erityistä vaikeutta siitä asiasta” (Mauno Koivisto; Koulussa ja sodassa,1998)

Sepponen013

Hiukan myöhemmin  edellisen kuvan ottoa  oli Maria ja Jaakko Nisulan (istumassa keskellä) vanhimmat lapset ehtineet kartuttaa perheitään. Tässä kuvassa vanhusten  lisäksi Huttulan eli Taipaluksen edustalle aseteltu Heikki Taipaluksen (1889) ja Maria Jaakontytär Nisulan, Taipaluksen (1888) (vanhusten vasemmalla) puolella) jälkipolven edustajia ilmeisesti Siiri Taipaluksen (1913) ja Juho, Jussi Palomäen (seisomassa oviaukon oikeassa reunassa) jonkun merkkipäivän merkeissä (tilaisuus olettamuksella). Vierailijoina  talon oma väki ja lapsia sukujen piiristä. Vasemmalla istuva pariskunta mylläri-sahanomistaja Juho Taipalus (1884-1941) vierellään Senja-emäntä (1887-1980). Seuraavana oikealle Heikki ja Juho Taipaluksen äiti Maria Heikintytär Taipalus, os. Saarijärvi ( 1862-1943). Istumassa kolmas oikealta Eino Taipalus (1922-), kolmas vasemmalta Julia Taipalus (1925-1999) ja kuudes vasemmalta Teuvo Taipalus (oletus,1929). Takana toinen vasemmalta Elli Taipalus (1924) ja neljäs Siirinkin sydänystävä Aino Iisakintytär Sepponen sekä oikealta Heikki (1919-2013) ja Toivo (1915-) Taipalus. Henkilöittäin saadun vaikutelman mukaan kuva olisi vuodelta 1933.(kuvan omistaa Walfrid Sepposen perikunta)

Sepponen092

Oheinen kuva Huttulan eli Taipaluksen Marian (os.Nisula) ja Heikki  perheestä noin pari vuotta myöhemmin, jolloin Huttulan seuraava isäntä Teuvo (1929), (vanhempiensa välissä) oli varttunut jo 5-vuotiaaksi  Edessä vas. Julia (1925) ja oik. Liisa (1927-1938). Takana vas. Siiri (1913,Toivo (1915), Matti (1914),Heikki (1919), Eino (1922) ja Elli (1924) (kuvan om. Walfrid Sepposen perik.)

 

Senia&Armas Sepponen

 

 

Nisulan sisaruksista vanhin Senja Nisula, myöh. Sepponen ja – aviomies Kalle, Karl Sepponen (Lehtovaara, 1882-1974, Amerikkaan 1900). Isänsä sylissä Carl (1913) ja oikealla Armas (1910). Perhe asui 1940-luvulla Kalifornian Sacramentossa.     Sepposet 1952

 

 

 

 

 

 

 

Senia ja Kalle

 

 

 

 

 

 

 

Senian ja Kallen perhe oli kasvanut 50-luvulle tultaessa 12-jäseniseksi poikien perustettua omat perheensä. Vanhemman pojan Armaksen vaimo Margaret (os.Laaksonen) oikealla ja lapset Laurie (1942, myöh.Burden), edessä Carla (1943, myöh.LaFave) ja  Cay (1946, myöh.Primer).  Carl-pojan vaimo vasemmalla on Audreyla (os. Zetterlund) sekä lapset istumassa edessä Carl Philip (1946) ja Deanna (1948, myöh.Hogg) ja Senia-mummin sylissä nuorin Katherine (1950, myöh. Fercuson). Alakuvassa Senia ja Kalle  kotitalonsa edustalla helmikuussa 1942. Kuten näkyy pensaatkin kukkivat tuolloin Kaliforniassa.

 

Anna Kaisa Niemi (7.12.1838-25.3.1892)

 

 Äidin isän äidin Anna Kaisa Niemen (7.12.1838-25.3.1892) patsas Alavuden hautausmaalla symboloi suvun vankkaa juurtumista kotiseutuumme niin elämän kuin sen jälkeisenkin vaiheilla. Anna Kaisa polveutui Alavuden vanhimmista eli Hukkalan suvusta. Mutta niin oli kyse Elias Niemenkin kohdalla.  He, läheisten talojen kasvatit solmivat avioliiton 1859.

 

 

 

 

Takaisin Karjalan sukuhaaraan

 

Isäni  Jussi (Juho) Karjalan kasvukoti Koivuniemi n. 1953, kuvassa myös Martti Karjala teini-iässä. Talo purettiin 1960-luvun alussa.  Lähellä olivat aikanaan savusauna ja paja.  Talon perusti Juho Matinpoika Koivuniemi (ent. Teppo) ja Liisa Juhontytär Koivuniemi (os.Prinkkilä, ).  Olen ihmetellyt, miten Juho sattui tapaamaan kirkonkylän takaisen, Lapinkylän Liisan. Sekin on selvinnyt. Juho oli miehuutensa alkuvuodet Alavuden ensimmäisen kirkkoherran Erik Johan Snellmannin (toimessa 1837-46)  aikana pappilan renkinä. Kun pappilan suuremontti oli monine töineen käynnissä, oli Juho 20-vuotias ja oli varmasti jo silloin noissa puuhissa. Nuorten kohtaamismahdollisuus oli siis toki suurempi, kun Prinkkilään (Ala-Kortesniemen suku) oli matkaa vain muutama kilometri. Nuoret vihittiin 1847, minkä jälkeen viimeistään Juho oli jo rengin töissä Kivistössä.  Koivuniemen tila, aluksi torppa ja vuosisadan loppupuolella itsenäinen talo, on siis perustettu 1850-luvun paikkeilla. Perhe kasvoi ja elämän voi kuvitella sellaiseksi kuin muissakin sen ajan esiraivaajien keskuudessa. Myös lapset olivat touhukkaita kuten seuraava tarina osoittaa:       ”Isäni äitee ja isä, Juha ja Liisa olivat kirkos. Sillä aikaa kotona tenavat ruvenneet tappelemaan. Mutta sitten oli kauhia koira hypänny lasin eteen ulkopuolella, sen etukäpälät oli lasin yläpuolella. Isä (Juho Juhonpoika) oli pahin tenavajoukosta, toiset tenavat meni sänkyyn, isä yksinään kamariin, sängyssä maannu. Se (paholainen) oli rossotellu siten kokis tämän pahimman pukarin päällä, että mullat tippunu välikatosta”  (Lempi Kivistö, teoksessa Väinö Tuomaala;Kansan kertomaa Alavudelta)  Muistan käyntini talon kokilla (välitila) ennen talon purkamista ja aivan selvästi  eristeenä/täytteenä oli turvetta ja multaa, joten ei ihme, että siitä tippui alas kamariin esimerkiksi tilanteessa, kun talo jostain syystä vavahteli perustuksillaan.  Lasten mielissä ilmiö muuntui helposti paholaisen työksi.                                                         

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämä näkymä kotimaan pitäjän kirkosta ennen sen tuhoutumista (1912)  on jäänyt varmasti tällä kuvaesityksen kohdalla olevien ihmisten muistoihin (kuva Museoviraston Signe Brandenin kokoelmasta). Kirkkomäen on täytynyt tulla tutuksi niin Koivuniemen väelle kuin Karjalan veljeksille ja heidän vaimoilleen.

 

Pikejoki on suomalainen farmariseutu Virginian pohjoispuolelle Pohjois-Minnesotassa.  ) Sen ovat perustaneet ja asuttaneet etupäässä Virginian kaivoksissa työskennelleet, omaa maata ja maataloutta haaveilleet ja ikävöineet suomalaiset rautamullan kaivajat.  Homesteadien hankinta alkoi ja vuosisadan vaihteessa ja Piketownin raivaaminen ja rakentaminen on siitä lähtien jatkunut” (Siirtolaiskalenteri n. 1900-luvun puolivälissä) Alla oleva ”Kuvamme esittää Mr. ja Mrs. Jacob Karjalan taloa, joka rakennettiin syksyllä v. 1896 ja sijaitsee Piketownissa, Minn. He muuttivat taloonsa asumaan joulukuussa Tapaninpäivänä. Nämä esiraivaajat tulivat Piketowniin Virginiasta, Minn., jossa Jacob Karjala työskenteli kaivoksessa.  He raivasivat itselleen maatilan ja asuivat talossaan kuolemaansa saakka. Talo on entisellään (huom. kirjoitus Siirtalaiskalenterista 1940-luvulta, kuva vuosisadan vaihteesta), jonkun verran vain tehty korjauksia. Nykyisin (siis 1940-luvulla) asuu siinä Mrs. Thomas Jacobson perheineen.  Kuvassa nähdään Mr. ja Mrs. Jacob Karjala, poikansa Thomas Karjala eli Jacobson ja Mr. ja Mrs. Henry Jacobson, joista kaikki muut, paitsi Mrs. Henry Jacobson, ovat muuttaneet maan majoille. Perhe tuli Amerikkaan Vaasan läänistä.” (Siirtolaiskalenteri joskus 1900-luvun puolivälissä)

 

 

 

 

 

Kuvassa näkymä Pike Riveristä, niistä maista, jonne Karjalan veljekset lähtivät raivaamaan uusia peltoja ja turvaamaan perheilleen toimeentuloa. Jotenkin tutun näköistä, alavaa ja raivaukseen kelpaavaa. Joki ei toki ole kovin leveä, se on kuin Allasjoki tai Töysänjoki esi-isien mailla.

Jälkipolvet ovat kunnioittaneet näitäkin  esiraivaajia kuten kuvan patsaasta ilmenee. Se on pystytetty Minnesotan suomalaisasutuksen ydinalueelle.Raivaajat

 

Vuoden 1930 väestölaskennan rekisterin mukaan tässä (Pike, St.Louis,MN )asuivat perheenpäänä Tom Jacobson (60 v) ja vaimo Hilma (49 v) sekä poika Jacob Jacobson (25 v), tytär Mildred Jacobson  (19v) ja poika Emil Jacobsen (16 v). Tytär Mamie (23 v) oli ehtinyt jo muuttaa kotoaan. Tomin äiti Maria oli kuollut jo 1912 ja uudisraivaaja Jaakko Karjala siirtyi manan majoille Dulth:ssa,MN  vuonna 1924 eikä siis enää asunut poikansa perheessä. Tom Taipalus ja Jussi Karjala varhaisaikuisina (2)

 

 

 

 

Tuomas, (Tom) Taipalus ja Jussi Karjala samanikäisinä (s.1902) kavereina rippikouluiässä joskus ennen vuotta 1917.  Tom lähti nuorena (1923) Amerikkaan eikä sen jälkeen käynyt  Suomessa. Hän toimi kuljetusalan yrittäjänä (Kanada, ON, Nipigon).  Näin Alavuden sivukylä, Taipaleenkylä luovutti nuoriaan siirtolaisina Amerikkaan pitkälle 1900-luvun ja sen jälkeenkin.

 

 

 

Sukupolvesta toiseen ajan kuluessa

Monet vanhojen sukupolvien jäsenet on saatettu tuon  aitaportin kautta ikuisuuteen. Kun vanha kirkko (kts. osiosta ”Esipolvien työ ja elämäntapa”) paloi tämä kirkko rakennettiin ripeästi ja valmistui käyttöön jo syksyllä 1914 tarmokkaiden pitäjäläisten kustantamana ja aherruksin. Mukana oli tietenkin sukumme puuhamiehet, naiset tietenkin heidän tukenaan ja mukana monissa tehtävissä.   Alavuden vanha kirkko                         Yllä: Uusi-Karjalan lapset välirauhan vuonna: vas Martti, Jussi, Paavo ja Terttu, edessä vas. Ritva ja Hellevi.  Tämän kirkon palon ja yllä olevan kuvanoton välillä ei ole kuin noin kolmannesvuosisata (1912-n.1941).

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuitenkaan meistä (Terttu, Jussi, Ritva tai minä) kukaan tiesi tapahtumasta. Historian jäljet katoavat nopeasti. Puhutaan jopa ihmisten katoamisesta ”historian hämäryyteen”, jos ei joku etsi onnistuneesti tietoja heistä. Se on jotenkin surullista. KivistöKivistö perustettiin Taipaluksen osatilaksi v.1787, jolloin Taipaluksen tytär Maria Joosepintytär (1762-1819) ja Tuomas Mikonpoika Saukko (1756-1810) aloittivat yhteisen aherruksen. Heidän poikansa Tuomaan tytär Liisa ( 1823-1897) meni puolestaan naimisiin Tuomas Jaakonpoika Viinikan kanssa ja heistä tuli Karjalan ensimmäinen isäntäpari. Kivistössä tapahtui vuosisadan 1800 loppupuolella isännyyssuvun vaihdos, kun Juho Koivuniemen tytär Lempi Koivuniemi ja Salomon Saarijärvi aloittivat isännyytensä vuosisadan vaihteessa. Alkuperäisestä Kivistön talosta on muodostettu ja raivattu ensin Koivuniemi ja Karjala. Kivistöstä ja  Karjalasta on lohkottu 1900-luvun puolivälin paikkeilla kaksi kummastakin. Lisää esivanhemmista Lampimäen kuajalla-002 Jo aikaisemmin esipolvien sukuhaarojen muotoutuminen oli alkanut muutamista keskeisistä taloista kuten oheisen kuvan Lampimäestä ja sille läheisessä sukulaissuhteessa olevasta Haapa-ahosta, jonka ensimmäinen emäntä oli taas Viinikan tyttäriä.  Haapa-ahosta meni aikanaan tytär Kivistön emännäksi ja lisäksi Tuomas Jaakonpoika Viinikasta tuli Kivistön vävysuhteen kautta Karjalan ensimmäinen Isäntä. Haapa-ahon jälkipolven miespuoliset ”palasivat” vaimoineen isännöimään Lampimäkeä ja ottivat itselleen vanhan Lampimäen nimen. Toki Haapa-ahossa talo säilyi suvulla.

Perheen työmaita Meijerilla-001 Linja-autokuljettajauran jälkeen isä-Jussi hakeutui Alavuden Osuusmeijerin kuskiksi, ensin meijerin autoilla, sitten itsenäistyen autonomistajaksi (Ford Sussex). Tässä kuvassa, vuodelta 1948-49 on kysymys kuitenkin ”renkisuhteesta”, ajopelinä Ford-kuorma-auto lastattuna yhden reitin kannujen  palautusmatkalle. Yhden huoltajan tuon ajan palkalla ei iso perhe pärjännyt. Siksipä perheen vanhin sisaruksista Terttu Karjala, Runnakko (1931) pestautui avuksi, tuon meijeriauton vänkäriksi (toinen vasemmalta), meijerikko Aino Kohtalan vasemmalla puolella. Isä-Jussi istumassa ajamansa auton konepellin päällä (neljäs vasemmalta). Kuvassa myös  vasemmalla Paavo Haapamäki, ylinnä Aino Kohtalan aviomies, autonkulj. Matti Kohtala sekä isä-Jussin vasemmalla puolella autoilija Jussi Hautamäki. Naisista oikeapuoleisin on Maija Volanto.

Uusi-Karjalan väestä

Paavo ahkeroi koko elämänsä perheen hyväksi; raivasi peltoja, hoiti liiterin puuasiat, toimi meijeriauton apumiehenä ja oli monissa askareissa Eeva-äitimme apuna. Hän sairasti lapsena aivokalvon tulehduksen. Ja vaikka Paavo sai Helsingissä parhaan mahdollisen hoitoavun, jäi hänelle koko elämäksi jäljelle vamma, joka esti täysin normaalin nopean kehittymisen. Mutta se ei estänyt häntä elämään joka päivä arjen työssä. Tässä kuvassa hän nauttii itsenäisesti asuen 60-vuotisjuhlapäivästä Taipaleenkylän koulun lähistöllä sijaitsevassa kodissaan.  Kerrotaan kylällä vieläkin tarinaa, että toimiessaan meijeriauton ”vänkärinä” hän ei milloinkaan erehtynyt tonkkien omistajavalinnoista, vaikka nimi olisi ollut tonkassa kuinka kulunut hämäräksi. Sen sijaan Martti, joka oli saamassa oppia keskikoulussa ja lukiossakin erehtyi nostelemaan kannuja tavan takaa väärälle maitopukille.

 

Veljekset yhdessä 70-luvulla, Mauno,Mauri,Martti ja Jussi Veljesten tapaaminen vapaa-ajassa joskus 1970-luvulla. Vasemmalta Mauno, Mauri, Martti ja Jussi Karjala (nuorimmasta alkaen).  Jussi ja Mauri vierailivat usein Kanadasta Suomessa perheineen. Ja vastavuoroisesti lähes kaikki perheen jäsenet ovat useaankin kertaan tutustuneet rapakontakaiseen elämänmenoon. Ilmeisesti Paavo on kuvanoton hetkellä hoitamassa äidin toimesta joitakin askareitaan.

Neljäsukupolvea

 

 

 

 

 

 

Terttu-sisaren 50-vuotissynttäreillä vuonna 1981 Kuortaneella otetussa kuvassa näemme neljän sukupolven naiset, oikealta Eeva-äiti Karjala (os.Nisula, 1911-1992), Terttu Runnakko (os.Karjala), Maija-Liisa Ala-Aho (os.Runnakko) ja Niina Perälä (os.Ala-Aho).

Amerikanvieraita Heikki ja Lyyli kylässä

Toki vanhemmankin polven kaukaisia vieraita pistäytyi Suomessa. Ohessa Kanadasta Heikki, Henry Nisula (1903-1986) ja Lyyli Hannila, Nisula (1905-1992) vierailivat Eeva-äidin ja Isä-Jussin luona. Ja alla tuota aikaisemmin, ilmeisesti pian sotien jälkeen pistäytyivät Kaliforniasta äitini vanhin sisar Senia Sepponen (os.Nisula 1887-1959), 4.vasemmalta ja hänen miehensä Karl, Kalle Sepponen, vas. (ent. Lehtovaara, 1882-1974), joiden kuskina toimi tietenkin Senian veli, enoni, autoilija Juho Nisula. Kuva on otettu melko varmasti Taipaleenkylän Nisulan eli Senian lapsuudenkodin päädystä.

.   img046           ========================

 

 

 

 

 

Alavuden Lapinkylän kuulumisia 1920-1930 luvuilta. (Napsauta kuvia suuremmaksi) Kuvia Ylä-Prinkkilästä0001 Yläkuvassa Heikkilän (Ylä-Prinkkilä) isäntä kokeilemassa itsesitovaa, joka oli hankittu kuten sukulaisnaapuriinkin Viinikkaan Venäjälle tarkoitetusta, Englannista tulleesta laivalähetyksestä. Keskimmäisessä kuvassa vuodelta 1935 Maria Heikkilän (1899-1779) ja  Toivo Ikkalan  (1888-1952) häiden runsas juhlaväki ryhmittyneenä Heikkilän talon eteen. Pastorina toimi Yrjö Lehtola ja kanttori I.E.Kaistilakin oli mukana. Alimmaisessa kuvassa Heikkilän perhe 1921.. Isännän Juho Heikkilän (vanhempi, 1874) edessä tytär Helvi (myöh.Lusa,1915)) ja emännän Liisa Heikkilän (os.Prinkkilä, 1874)  sylissä Saima (myöh. Yli-Vakkuri, 1918)   . Keskimmäisessä rivissä vas. Arvo (1912), Hilda (1909), Elisa (1907), Väinö (1908) ja Maria (myöh. Ikkala) . Takana poikien rivissä vas.  Heikki ( 1897), Juho (seur.isäntä, 1900), Matti (1903) ja Kustaa Heikkilä (1901). Kuva om. Veikko Heikkilä Liisa Viinikan perhettä     Liisa Viinikan (1877-1960) ja Antti Erkinpoika Toppilan (1885-1947) perhettä v.1919. Isänsä sylissä Onni (1914-1955), äitinsä sylissä Toivo (1917-1982). Edessä keskellä Aura Linnea  (1912). Takana vas. Anna Esteri,  Laimi (myöh. Rajaharju, Lystimäki 1905-1946), Olavi (1910-1970) ja Hellin Toppila (1908). Kuvan om. Matti Toppila   Piirros LampimäkiViinikkojen ja Lampimäkisten yhteydet, myös avioliset ovat olleet luonnollisesti runsaat 1700-luvulta lähtien. Ei nyt aivan Lampimäeltä ollut näköyhteyttä Lapinkylän Viinikkaan, mutta sukututkimus on paljastanut monia siteitä 300 vuotta sitten ja runsaiden sukuhaarojen kesken myöhemmin.  Ohessa piirros Lampimäen kartanoalueesta 1800 ja 1900 vaihteesta. Tila sijaitsee kirkonkylän ja asemanseudun puolivälissä.

ENNI

Kuten sukutauluosiosta ilmenee risteytyivät Viinikan ja Lampimäen sukuhaarat monien sukupolvien aikana. Tämä on ollut huvin luonnollista, koska talot sijaitsivat lähellä toisiaan sijoittuen Alavudelle verraten keskeiselle paikalle. Oheinen kuva, tunnetun Aulavan edestä kesällä  15.7.2012 on otettu Lampimäen Suku r:n 30-vuotisjuhlan yhteydessä. Tuolloin toimi sukuyhdistyksen puheenjohtajana Kaarina Rintamäki (eturivissä kolmas vasemmalta). Kuvan keskellä lapset sylissään istuu juhlapuhuja Kirsti Manninen, kirjailijana Enni Mustonen.

 

========================================================= Matti Kuula 1911 paraatiasussa Suvun uskonnollinen vaikuttaja Matti Kuula on yksi vaikutusvaltaisista suvun jäsenistä, mitä tulee Alavuden seudun nykypäivään. Hänen tunnettavuutensa kytketään useimmiten -siihen, että hän oli säveltäjämestari Toivo Kuulan isä tai Turkin sodan (1877-) kävijä, keisari Aleksanteri II:n henkivartija ja hallitsijan Yrjö-Ritarin kunniamerkin ansainnut. Mutta tosi asiassa hänen vaikuttavuutensa henkilönä perustuu aktiiviseen, jopa intomieliseen toimintaansa lestadiolaisen herätysliikkeen parissa Alavudella ja ympäristöpitäjissä.  Hänen työnsä jäljet on nähtävissä seudulla 2000-luvullakin monin eri tavoin (Jorma Lamminmäki, Elämän veden virrat)

 

Eero Mäkinen (2) Suvun kansanopetuksen vaikuttaja:   Torpan poika Eero Mäkinen (1845-1902) Kuoppamäki) valmistui Jyväskylän opettajaseminaarista, oli Alavuden ensimmäinen koulutettu kansakoulunopettaja 12 vuoden ajan ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Sortavalan Kymölän seminaarin piirustuksen ja käsitöiden lehtoritehtävän (22 vuotta) ohessa hän perusti Sortavalan Harmonitehtaan, missä valmistettiin myös koulujen opetusvälineitä.  Hän on jättänyt monelle opettaja- sukupolvelle perinnöksi käytännön käsityötaidon ja teoreettisen tiedon yhdistämisen merkityksen. Jyväskylän opettajaseminaarin opit olivat lähtöisin mm. Uno Cygnaeusilta,  jonka tuella Eero pääsi valtion kustantamalle opintomatkalle Saksaan, jossa (Stuttgart) opiskeli taideteollisuuskoulussa  30 viikkotuntia ja oli sen lisäksi töissä urkuharmonitehtaassa 44 tuntia viikossa, mikä kuvaa hänen hämmästyttävää työkykyä (Eino Säisä, Haloset, WSOY 1988). Eero Mäkinen ei toki ole sukuamme ”suoraan”, mutta kuitenkin monien sukuhaarojen perusteella. Hän on Karjalan toisen isännän Tuomas Tuomaanpoika Karjalan (1855-1921) 4. serkku kahdenkin sukuhaaran kautta sekä isäni äidinisän ja  äitini äidin isän kolmas serkku.

Eero Mäkinen liittyy toisellakin tapaa näiden sivustojen teemoihin, missä käsitellään suomalaisen kansakoulun kehitykseen. Kansallisessa heräämisessä J.V. Snellman näytteli autonomian aikana keskeistä osaa ja hän myös korosti kansanopetuksen roolia siinä prosessissa. Mutta hänen ja Cygnaeuksen käsitykset opetuksen filosofisesta linjasta erosivat sittemmin jyrkästi. Snellmanin mieleen oli syöpynyt valtion toiminnan tukeminen sivistyksen avulla kun taas Cygnaeus oli omaksunut, osin eurooppalaisten vaikutteiden vahvistamana käsityksen, että kansakoulussa tuli vallita lähinnä kotien ilmapiiri. Tällöin käytännön ja teoreettisen aineksen yhdistyminen tuli luontevasti opetuksen ytimeen. Eero Mäkistä voidaan pitää tuon kehityksen alun yhtenä merkkitoimijana. Jyväskylän opettajaseminaarin ensimmäisten oppilaspolvien jäsenenä ja Sortavalaan 1880 perustetun seminaarin käytännön aineiden lehtorina hän sai olla kansakoulun alkukehityksen kärkirintamassa.

Mäkisen muistolle 2

Oheinen muistokirjoitus kuvaa lähemmin aikalaisten tuntemuksia Eero Mäkisen lyhyeksi jääneen elämän vaiheista. Olen ottanut hänet esiin paitsi sukulaissuhteiden takia myös erityisesti siksi, että Mäkinen ilmentää syvällisesti Suomen tärkeän murrosvaiheen historiallista kulkua ja henkistä sisältöä.

 

 

 

 

TOIVO KUULA

Säveltäjä ja orkesterijohtaja

 

 

 

 

TERO PITKÄMÄKI

Mestariurhheilija

 

 

 

 

Ville_Ritola_1928

 

 

 

 

 

 

 Suurjuoksija Ville Ritola, (1896-1982)Peräseinäjoki ja Amerikka. Toisen urheilijan Jussi Karjalan 5.serkku.

Kirsti

Suvun kirjailija Kirsti Manninen (kirj. nimi Enni Mustonen)

 

 

 

 

 

 

 

 

Vesa Keskinen, suvun kyläkauppias (kuva esitteestä Lampimäen suvun esitteestä ”Tuomaan tarinoita”)